Hallikauden availut

Portugalissa nihkeilleet jalat saatiin toimimaan heti Suomessa, joten tyrkkäsin raa’an intervalliblokin ennen Vaasan Botnia Gamesia. Viikkoon mahtui 5*1000m, 2*4*150m, 6*500m ja 2*400+3*300+3*200m, eli juuri sellainen settimättö, mitä en kenellekään voi suositella. Siitä sitten nostin jalat kattoon ja peukut pystyyn, että ylimatka kulkee Vaasassa.

Noh, kulkihan se. 8:18.95 on uusi PaU:n ennätys ja, mikä tärkeintä, alle Ramin ja Kallen ennätyksien. Pääsen vihdoinkin valitsemaan, mistä lenkkireitit menee. Kisasta muodostui kakkosporukalle täydellinen, kun Keskisalo jäi pois ja Bärre veti meille täydellistä vauhtia. Nuorempi juoksijakaarti höyläsikin ennätyksiä rouheasti.

Heti kun sain tiedon valinnasta Pohjoismaiseen hallimaaotteluun Tampereelle, alkoi kurkku ilmoittamaan tulevasta flunssasta. Onneksi tauti ei tällä kertaa iskenytkään täydellä raivollaan, vaan vetäytyi parin päivän huililla.

Tampereella mentiin alkuun hiljaa, kunnes Rogestedt, kovin Ruotsalainen, alkoi lisäilemään puolen välin jälkeen bambin jaloillaan vauhtia. Oltiin Jolen kanssa hyvissä asetelmissa, mutta viimeisen ringin alkaessa porukkaa lappasi ohi kuin eläkeläistä Pastelaaria Jardimin jonossa. Ei vaan löytynyt mitään millä vastata, vaikkei pahalta tuntunutkaan. Botnia taisi olla muilekin suomalaisille liian hyvä kisa, sillä moni siellä hyvin juossut lampaili nyt viikonloppuna.

Nyt tiedän, miksi aikuiset mailerit juoksevat mielellään kolmosta hallissa: vauhti on helppoa, tarvittava kilpailutuntuma saavutetaan ja kuntoa voidaan arvioida ylimatkan perusteella. Ensimmäiset kilpailut pakottavat kaivamaan mietintämyssyn esiin, olin nimittäin suunnitellut juoksevani kasin SM-halleissa. Lajitteluhattu kirkuu kovaa: ”Nylkky, kolmosen mies, jätä kasi mailerihuligaaneille!”. Kiitokset Teemulle kuvasta!