Kesän kolmannestakin Pohjanmaan reissusta selvittiin ehjin nahoin. Helpostihan tämän matkan järjestelyt eivät sujuneet ja olin jo luvannut jättää koko reissun väliin, kun kyytipoliittisetongelmat meinasivat muodostua ylitsepääsemättömiksi. Asioilla on onneksi tapana järjestyä ja matka hoideltiin aina niin ihanalla teekkariporukalla, höystettynä parilla eliittiurheilijalla.
Väsynyt seikkailijajoukko vietti yhden yön synkässä ja mystisessä majatalossa kärrytien 66 varrella.. okei leikki sikseen. Perhe Ruohola tarjosi taas kerran huikean majoituspaikan bead&breakfast&lunch-majatalollaan, eikä tästäkään reissusta olisi selvitty ilman tätä strategisesti täydellisesti sijoitettua lukaalia.
Kuortaneelle päästiin. Keli oli priimaa. Viisituhatpäisen yleisön edessä olikin hyvä vetää päin *. Lähdin pikkuisen liian kovilla tavoitteilla kisaan ja sehän kostautui jo tonnin kohdalla. Juoksin ekan satasen liian kovaa, sitten vauhti hyytyi ja kiihtyi taas. Eipä siinä paljon muuta tarvita, kun liikutaan lähellä rajoitinta. Jesperin ja Ritsin vinkkaillessa teki mieli tehdä samoin, mutta ei vain pystynyt menemään noin kauas keskeyttämään. Hölkkävaihteet tuli laitettua sisään liian aikaisin, eikä löytynyt tarvittavaa masokismimentaliteettiä.
Kisassa tuli varmaan tehtyä jonkinsortin negatiivisuuden maailman ennätys, olin nimittäin pettynyt omaan suoritukseeni jo kaksi kierrosta ennen maalia. Kolmosen kisoja pitäisi vaan juosta enemmän, että osaisi lähteä rennonletkeää hölkkää, eikä iloisesti kirmaillen. PaU:n ennätys jäi siis tältä kaudelta haaveeksi. Ensi vuonna sitten..
Tulokset: http://www.tilastopaja.fi/fi/res/tulokset.asp?u_action=display&u_log=22460