Nuivimusmaksimus jatkuu treeniosastolla. Juoksu alkaa pikkuhiljaa tuntua juoksulta, mutta jotain häikkää lonkan seudulla on edelleen. Jumppailuista sen verran, että tiistain 5x2min+aukkarit ja lauantain 12x1min juoksuharjoitteet olivat viime viikon huikeimmat hetket. Tiistain treeniä oli seurailemassa kaiken nähnyt Headcoach of everything, kenen tietämys on tässä kohti aika tärkeää.
Jotkut urheilun jumaloliot taitavat olla tällä hetkellä meikäläistä vastaan, sillä pahimmillaan pyörävarastossa killui kaksi ajokunnotonta konkelia samaan aikaan ja viikon sisään olen neljällä eri pyörällä lenkkiä tehnyt. Aikamoista korttitalon kasaamista on tämän kesän pohjakunnon rakentaminen.
—
Viikonloppuna autoilin Tuokon valkealla ratsulla Karimin lempimestaan seuraamaan maantiejuoksun Suomen mestaruustaistoja. Kyseiset karkelot taitavat olla ainoa kansallisen tason kestojuoksutapahtuma, jota olen pelkästään kisaturistina ollut seuraamassa. Tapahtumahan oli lievästi ilmaistuna järkyttävä fiasko. En nyt tiedä mistä aloittaisin avautumisen, mutta eniten harmittaa, ettei Perbeerian blogimaestro päässyt kisaan mukaan ja näin ei hänen kisarapsansa kirosanaryöppy vedä vertoja Pyhäjoen tulvalle.
Kestojuoksuhan ei missään tapauksessa vaadi kisajärjestelyiltä ihan hirveästi. Yksinkertaisimmillaan kisan voisi järjestää siten, että sovitaan lähtöpaikka, maalipaikka ja miten voittaja ratkaistaan, eli yleensä laitetaan joku tuomitsemaan maalintulijoiden oikea järjestys. Näiden kolmen elementin jälkeen muun muassa maaliin saapuneiden ajat ja tarkkamatka ovat kestojuoksun historiassa varsin uutta hifistelyä.
Noh Tuusulassa Suomen mestaruuskilpailuiden nimeä kantavassa hölkkätapahtumassa ei ollut merkittynä lähtö- saatikka maaliviivaa, eikä maalissa seistessään tajunnut olevansa maalissa. Eräässä sarjassa voittajaksi saatiin väännettyä kolmantena imaginäärisen maaliviivan ylittänyt kilpailija. Ketään ei kuitenkaan hylätty kyseisestä startista, joten aikamoinen protesti on onnistuttu heittämään ilmoille.
Tapahtumapaikalle löytäminen olisi saattanut olla tekemätön paikka ilman älyluuria, vaikka 20m ennen kisapaikkaa oli ensimmäinen opastekyltti ”Juoksutapahtuma ->”. Muutenkin kisa oli todella yleisöystävällinen, sillä ainut tapa seurata yhden lenkin kilpaa oli joko autolla tai fillarilla juoksijoiden seassa ajelu, joka taas luultavasti ärsytti kilpailijoita yli kaiken.
Hiljaiseksi vetää. #puuhastelu kuvaa aivan liian hyvin nykymeininkiä kestävyysjuoksun puolella.
Kisojen iloisimmat yllättäjät olivat muutes comebäkeläimet Marsu ja Supi, sekä ennätystään kolmisen minuuttia viilannut Etelä-Karjalan ainut osanottaja.