Suomeen kotiuduin keskiviikkoyönä ja fadolaulanta vaihtui iskelmään. Routalempi sanoisi, että on se jännä, kun lähteminen on aina jotenkin haikeaa ja vasten mielistä, vaikka perille haluaisi päästä. Reissaaminen on käynyt tutuksi, muttei koko päivän matkustaminen koskaan helppoa ole, vaikka tällä kertaa lentojen aikataulut olivat inhimilliset.
Suomen ja Portugalin ero on jotenkin käsittämättömän suuri. Suomessa niin vähäpätöisiltä tuntuvat yksinkertaiset asiat eivät Portugalissa ole välttämättä läheskään niin yksinkertaisia. Esimerkiksi oletus, siitä että kaupan kassassa on vaihtorahaa, ei todellakaan päde Portugalissa, vaan jäyhä suomalainen joutuu aina häpeämään kassalla kolikoiden puutetta. Suomalainen euro tosin vastaa joissakin asioissa kahta portugalilaista.
Pitkään en saanut Espoon kodissa lepäillä, sillä nyt olen jo matkalla Jyväskylään hallikisoihin. Tarkoituksena on leipoa ylimatka eli 3000 m tiskiin. Hallikautta odotellaan vesikielellä, sillä kunto on parempi kuin koskaan, joka ei tosin tarkoita suoraan ennätyksien paukkumista. Syksyn peruskuntokaudella kun ei paljoa kilpailuvauhdeilla liikuta, niin tuloskunto ei välttämättä lyhyellä hallikaudella tule esiin. Hallikausi on silti tärkeä jakso harjoituksellisesti, sillä kroppa saa uudenlaisia ärsykkeitä peruskuntokausien välissä.
Monte Gordon viimeiset viikot olivat todella mainiota työskentelyä alkuleirin ongelmien jälkeen, joten tuntuma leiristä on suuri plus. Pääharjoitteina kahdella viimeisellä viikolla olivat tonninvedot, kahdensadan metrin vedot ja yhtäjaksoinen vauhtikestävyysharjoitus. Keskimäärin Monte Gordon leirini ovat olleet miinusmerkkisiä, sillä sairastelupäiviä on kyseisessä kylässä kertynyt aivan liian paljon, tai jos olen selvinnyt leirin ehjin nahoin, niin olen sairastunut/hajonnut heti leirin jälkeen.
Hallikauteni on tällä kertaa lyhyt neljän viikon setti ja jokaisena viikonloppuna lyödään rataa rullalle (toivottavasti). Viimeisen kisan jälkeen kirjoitellaan muutama tentti ja poistutaan lumilta mahdollisimman nopeasti. Suuntana tälläkin kertaa Monte Gordo, minne en enää ikinä mene, paitsi sitten taas ensi kerralla (ja sitä seuraavalla..).